Miksi joku antaisi kiinteistön käyttöön ilmaiseksi?

Olet varmasti kuullut euron kiinteistökaupoista. Siinä kiinteistö vaihtaa omistajaa nimellisellä kauppahinnalla. Miksi euro pitää maksaa? Tietysti siksi, että vastikkeeton saanto on lahja. Kiinteistö voidaan toki lahjoittaa, mutta silloin kysymys ei ole kaupasta.

Euron kauppoja tehdään, kun kiinteistöllä ei ole oikeastaan mitään arvoa. Joskus sanotaan, että arvo on negatiivinen. Kiinteistöllä voi olla käyttökelvoton rakennus tai sen maa-ainekset voivat olla saastuneita. Lisäksi kiinteistön omistamiseen kohdistuu monenlaisia velvoitteita, esimerkiksi kiinteistöveron maksun muodossa. Ostajalla voi toki olla myyjää parempaa käyttöä kiinteistölle ja on siksi valmis ottamaan vastuut kannettavaksi. Myyjän kannalta euronkin kauppa voi olla pitemmän päälle edullinen vaihtoehto, koska hän pääsee eroon omistamiseen liittyvistä velvoitteista. 

Mutta miksi joku antaisi kiinteistön käyttöön ilmaiseksi? Silloinhan omistaja ei pääse eroon velvoitteistaan vaan vastaa kiinteistöveroista ja tiemaksuista. Jos kiinteistöllä on rakennuksia ja ne halutaan pitää asumiskunnossa niitä pitää lämmittää ja kunnostaa. Ehkä vakuutusturvakin on hyvä pitää voimassa. 

Olisiko sitten mahdollista sopia, että käyttäjä maksaa myyjän välittömät kustannukset kuten kiinteisveron ja tiehoitokunnan perimät maksut? Toki tästä voidaan sopia. Monessa tapauksessa maksaja varmasti onkin käytännössä joku muu kuin kiinteistön nimellinen omistaja. Kiinteistöön liittyvät maksut ovat kuitenkin aina perittävissä omistajalta, jos ne on laiminlyöty. Miksi maksuvelvollisuus sitten kannattaisi siirtää käyttäjälle?

Aika moni maksuista on kuitenkin sellainen, että käyttäjä voi itse vaikuttaa maksun suuruuteen. Jos kiinteistöä pidetään lämpimänä, energia maksetaan käytön mukaan. Jos kiinteistöllä kulutetaan vettä, jos se ei tule omasta kaivosta, senkin maksu menee käytön mukaisesti. Jos kiinteistö vakuutetaan samassa yhteydessä voidaan vakuutta myös irtaimistoa. Sen arvo vaikuttaa tietysti vakuutusmaksuihin jne. 

Tästä syystä usein sovitaan siitä, että käyttäjä maksaa laskut todellisen kulutuksen mukaan ja tekee esimerkiksi itse sähkösopimuksen sähköyhtiön kanssa. 

Mistä muusta voidaan sopia vuokralaisen ja vuokranantajan välillä?

Kaikesta voidaan toki sopia, mutta jos asunto vuokrataan sitä varten, että vuokralainen käyttää sitä vakituisena kotina, sopimukseen sovelletaan lakia asuinhuoneiston vuokrauksesta. Tuo laki on eräänlainen kuluttajansuojalaki. Laissa on paljon pakottavaa sääntelyä. Se tarkoittaa sitä, että lakia sovelletaan siinäkin tapauksessa, että vuokralaisen ja vuokranantajan välillä olisi sovittu toisin. Tämä koskee myös sitä tilannetta, että vuokranantaja on yksityishenkilö. 

Näille sivuille on erikseen laadittu mallit kiinteistön maanvuokrasopimuksesta. Siihen sovelletaan maanvuokralakia. Lisäksi on malli vuokrasopimuksesta, joka on perusmuotoinen sopimus asunnon vuokrauksesta. Siinä sovitaan rahavastikkeesta, jolla vuokra maksetaan. Näiden välissä on kolmas sopimustyyppi. Se on nimetty käyttöoikeussopimukseksi. Siihenkin sovelletaan lakia asuinhuoneiston vuokrauksesta, vaikka se on nimetty eri tavalla. Siinäkin kysymys on tosiasiallisesti asunnon vuokrauksesta.